Siemenet - Cемената 6
Kukkakaali (King)
Карфиол Brassica oleracea var. botrytis Kuvaus: Viljely: Kastellaan runsaasti, kasvukaudella lisälannoitetaan Riviväli: 40-50 cm Taimiväli: 35-45 cm Kylvösyvyys: 1 cm Kasvupaikka: Auringossa Kylvökuukausi: 4, avomaalle 5-6 Itämisaika: pv Korjuuaika: Kun kukinnon halkaisija on 10-20 cm, voidaan pakastaa. Korkeus: cm Kukkakaali (Brassica oleracea var. botrytis) on kaalin muunnos. Kukkakaalilla on ylöspäin varsilehtien suojaama kupu, joka on muodostunut nuorista, kutistuneista ja epämuodostuneista kukinnoista. Se muistuttaa rakenteeltaan, vaikka ei väriltään, parsakaalia. Kukkakaalista löytyy myös eksoottisen näköisiä muunnelmia, kuten Romanesco, jonka kukinnot ovat täysin symmetrisiä ja muodostavat fraktaalikierteitä. [1]
Kukkakaalia syödään useimmiten keitettynä tai höyrytettynä, joskus gratiinissa, mutta se sopii myös raakana dipattavaksi. Raa'assa kukkakaalissa on paljon C-vitamiinia (61 mg/100g)[2], mutta se aiheuttaa helposti ilmavaivoja. Kukkakaali on tärkeä kesäkeiton ainesosa. Kukkakaalin viljely on vaikeampaa kuin muiden kaalilajikkeiden. Suomen ilmastossa taimia pitää esikasvattaa sisällä. Siihen tulee helposti tuhohyönteisiä. Liian lämpimässä ilmastossa kukkakaali ei tuota kukintoja. Kukkakaalia on viljelty parin tuhannen vuoden ajan Egyptissä, Syyriassa ja Turkissa.[3] Kukkakaali valittiin vuonna 2001 vuoden vihannekseksi.[4][3] Katso tarkemmin seuraavilta sivustoilta:
Карфиолът, наричан също и Цветно зеле (Brassica oleracea var. botrytis), е едногодишно тревисто растение от род Зеле(Brassica) на семейство Кръстоцветни (Brassicaceae). За родина на карфиолът се смята Източното Средиземноморие. Най-много се отглежда в Европа и Америка. Образува глава от къси силно надебелени, сбити помежду си бели, крехки, цветоносни стъбла (разклонения). Богата е на витамините С, В1 и В2. Съдържа 6 – 8 % сухо вещество, 2 – 4 % захари и белтъци. Използва се за приготвяне на ястия с висока хранителна стойност. В сурово състояние може да се прибавя към салати. Консервира се като туршия самостоятелно или с други зеленчуци. В България най разпрострненият сорт е германския Ерфуртско джудже.
В Добруджа се нарича конопида, а във Варна е известен като карнабит. Повече информация:
|
|
Kyssäkaali (Lanro)
Алабаш Brassica oleracea Kuvaus: Viljely: Kastellaan ja lannoitetaan riittävästi. Riviväli: 20-40 cm Taimiväli: 10-20 cm Kylvösyvyys: 1 cm Kasvupaikka: Auringossa Kylvökuukausi: 5 Itämisaika: pv Korjuuaika: Laatu ei heikkene mukulan kasvaessa. Voidaan pakastaa kuutioituna. Korkeus: cm Kyssäkaali (Brassica oleracea var. gongylodes) eli kaalirapi on kaalin (Brassica oleracea) muunnos, joka on yleinen viljelykasvi Etelä- ja Keski-Euroopassa.
Kyssäkaalin viljely Kyssäkaali on viljelykasvina varsin uusi, sillä sen viljely on aloitettu Euroopassa vasta 1500- ja 1600-luvun vaihteessa. Suomessa viljely on aloitettu paljon eteläisempää Eurooppaa myöhemmin, ja se on nykypäivänäkin vähäistä, vaikka kyssäkaali sopisikin käyttömahdollisuuksiensa ja kasvuvaatimuksiensa puolesta viljeltäväksi myös Suomessa. Suurin osa Suomen markkinoilla myytävistä kyssäkaaleista on peräisin Saksasta, missä kasvin viljely on yleistä. Kyssäkaali on nopeakasvuinen, ja siitä voidaan saada vuoden aikana jopa kolme satoa. Ulkonäkö ja lajikkeet Kyssäkaali muistuttaa ulkomuodoltaan lanttua ja naurista. Kyssäkaalin syötävä osa on sen mukula, ”kyssä”, tosin vartta käytetään yleisesti rehuna. Kyssäkaalin ulkomuoto vaihtelee lajikkeittain, joita on maailmassa muutamia kymmeniä. Yleisiä lajikkeita ovat muun muassa Lanro, Blavo, Kolibri ja Bocol. Ravintosisältö 100 grammaa kyssäkaalia sisältää 90 grammaa vettä, 4,2 grammaa hiilihydraatteja sekä vitamiineista erityisesti C-vitamiinia, jota voi olla kyssäkaalissa jopa 60 mg. Tämä vastaa 80 prosenttia aikuisen päivittäisestä saantisuosituksesta. Edellisten lisäksi 100 grammassa kyssäkaalia on useita hivenaineita, kuten 320 mg kaliumia (10 % päivän saantisuosituksesta). Kyssäkaalin proteiinipitoisuus on varsin pieni – 100 grammassa kyssäkaalia on proteiinia vain 0,5 grammaa. Lisätietoja:
Алабаш (Brassica oleracea var. gongylodes) - двугодишно зеленчуково растение от семейство кръстоцветни. Отглежда се в северните райони на Европа, включително и в България. Има големи, тъмно зелени, продълговати листа. Използва се стеблото му, което е силно надебелено, закръглено, зелено или виолетово, богато на витамини, целулоза, фруктоза, сяра. Консумира се сурово, консервирано или варено.
|
Kukinto - toinen vuosi
|
Parsakaali (Marathon F1)
Броколи Brassica oleracea Kuvaus: Viljely: Kastellaan ja lannoitetaan tarvittaessa. Riviväli: 50 cm Taimiväli: 40 cm Kylvösyvyys: 0,5-1 cm Kasvupaikka: Auringossa Kylvökuukausi: 4, avomaalle 5-6 Itämisaika: pv Korjuuaika: Kukinto ja n. 20 cm vartta korjataan ennen nuppujen avautumista. Sopii pakastamisen. Korkeus: cm Parsakaali (Brassica oleracea var. italica) on ristikukkaiskasveihin kuuluva viljelykasvi, joka on kaalin muunnos. Sen kukinto ja varret ovat vihreät. Ulkonäöltään parsakaali muistuttaa lähisukulaistaan kukkakaalia. Nimestään huolimatta parsakaali ei ole sukua parsalle. Parsakaalista käytetään toisinaan sen italiankielistä nimeä broccoli. Broccoli on käytössä myös monissa muissa kielissä, muun muassa englannissa.
Parsakaalia on viljelty mahdollisesti jo antiikin Rooman aikana Etelä-Euroopassa. Pohjoismaissa sitä on alettu viljellä 1900-luvulla, mutta siitä on tullut suosittu vasta vuosituhannen vaihteessa.[1] Viljely Parsakaalia kasvatetaan usein siemenistä taimiksi sisätiloissa ja siirretään sitten ulos jatkamaan kasvuaan. Kasvukauden alussa taimet voidaan suojata harsolla. Istutuksesta sadonkorjuuseen kuluu vajaat kaksi kuukautta. Sen jälkeen, kun kasvin päähaaran kukinto on leikattu käytettäviksi, sivuhaaroihin kehittyy vielä lisää kukintoja.[1] Käyttö Parsakaalista syödään yleensä sen maanpäälliset osat eli nuppuiset kukinnot, varret ja lehdet. Parsakaalia voi syödä sekä kypsennettynä että raakana. Parsakaalia voidaan käyttää muun muassa keitoissa, wokeissa ja gratiineissa. Sen voi myös keittää sellaisenaan tai tarjota voisulan kanssa. Ravintosisältö Tuore parsakaali sisältää rautaa, A-vitamiinia, C-vitamiinia, folaattia, kaliumia, kalsiumia, fosforia, ravintokuitua ja K-vitamiinia. Moniin muihin tuoreisiin kasviksiin nähden tuore parsakaali sisältää myös runsaasti proteiineja, alfalinoleenihappoa, B2-vitamiinia ja steroleita. Yksi parsakaalin kukinto sisältää puolitoistakertaisesti päivän C-vitamiiniannoksen.[2][3] Parsakaali sisältää 3,3'- diindolylmetaania, jolla on terveyttä edistäviä vaikutuksia.[4][5]
Броколите (Brassica oleracea var. italica) са подвид растение от семейство Кръстоцветни, чиято цветна глава се използва като зеленчук. Думата броколи произлиза от италиански(broccolo) и означава в множествено число "цъфтящи върхове на зелето".
Броколите обикновено се варят във вода или на пара, но могат да се консумират сурови и стават популярни като суров зеленчук сервиран в ордьоври. Броколите се класифицират в групата на сорт Италика от вида Brassica oleracea. Броколите имат големи цветни глави, обикновено зелени на цвят, подредени като разклонени клони върху дебело стъбло, годно за консумация. Цветните глави са заобиколени от листа. Броколите приличат най-много на карфиол, но са различна група от същия вид. Те произхождат от култивирани зелеви листни култури в северното Средиземноморие около 6-ти век пр.н.е. От времето на Римската империя, броколите се смятат за уникално ценна храна сред италианците. Те са пренесени в Англия от Антверпен в средата на 18-ти век от Питър Шиимейкърс. В Съединените щати за пръв път са внесени от италиански имигранти, но не стават широко известни до 1920 г. |
Повече информация: |
Pinaattikiinankaali [Paksoi] (Black Summer F1)
Бok чoй (Pak choy) Brassica rapa Kuvaus: Viljely: Liian aikaisin kylvettynä kasvaa kukkia eikä lehtiä. Runsas kastelu ja lannoitus. Riviväli: 40 cm Taimiväli: 30 cm Kylvösyvyys: cm Kasvupaikka: Auringossa Kylvökuukausi: 5-6 Itämisaika: pv Kukinta- korjuuaika: 8-10 Korkeus: cm Pinaattikiinankaali (Brassica rapa Chinensis-ryhmä, Brassica rapa subsp. chinensis)[1] on vihanneksena käytettävä nauriin kanssa samaan lajiin kuuluva lajikeryhmä. Kasvista käytetään usein myös suomeksi kantoninkiinankielisestä nimestä johdettuja nimityksiä kuten pak choi, bok choy, paksoi tai pak-soi.[2] Toinen samantapainen, läheinen lajikeryhmä on kiinankaali (Brassica rapa Pekinensis-ryhmä).
Käyttö Pinaattikiinankaalin lehtiä ja lehtiruoteja käytetään vihanneksena varsinkin Kaakkois-Aasiassa ja Etelä-Kiinassa, nykyään muuallakin. Lehdet ruoteineen voidaan tarjoilla raakana salaateissa tai monin eri tavoin kypsennettynä. Aasiassa ne tarjoillaan useimmiten pannulla paistettuna tai höyrytettynä muiden vihannesten kanssa. Niitä käytetään myös monissa keitoissa ja curry-tyyppisissä ruoissa. Myös kukintovarsia kukkineen ja kasvin naurismaista pääjuurta voidaan käyttää ravintona.[2][3][4] Ravintosisältö Sata grammaa pinaattikiinankaalia sisältää 2,18 grammaa hiilihydraatteja, 0,2 grammaa rasvaa ja 1,5 grammaa proteiinia. Pinaattikiinankaali on hyvä A-, C- ja K-vitamiinien lähde; 100 grammaa sisältää 149 prosenttia aikuisen ihmisen keskimääräisestä suositellusta päiväsaannista A-vitamiinia, 75 prosenttia suositellusta päiväsaannista C-vitamiinia ja 38 prosenttia suositellusta päiväsaannista K-vitamiinia.[3] Kuvaus Pinaattikiinankaali on yksi- tai kaksivuotinen kasvilajike. Sen paksuruotiset lehdet kasvavat ruusukkeena noin 90 senttimetrin korkeuteen. Kukinta on touko- ja elokuun välillä. Kukat ovat kaksineuvoisia, ja kasvi on itsepölytteinen, mutta sen kukat houkuttavat silti mehiläisiä.[4] Kasvatusvinkkejä ja reseptejä
Бok чoй
Keitettyä pinaattikiinankaalia
|
Thai-curry pinaattikiinankaalilla ja sianlihalla.
|
Lehtikaali (Half Tall)
Кале (зеле) Brassica oleracea var. sabellica Kuvaus: Viljely: Hyvin lannoitettu kasvimaa. Riviväli: 40-60 cm Taimiväli: 30-50 cm Kylvösyvyys: 1-2 cm Kasvupaikka: Auringossa Kylvökuukausi: 4, avomaalle 5-6 Itämisaika: pv Korjuuaika: Noin 5-6 kk kylvön jälkeen, kestää pakkasta. Hyvä pakastamiseen, runsaasti C- ja K-vitamiinia Korkeus: cm Lehtikaali (Brassica oleracea var. sabellica, joissakin lähteissä myös var. acephala) on tummanvihreä, voimakkaanmakuinen lehtivihannes. Sitä käytetään keittoihin, salaatteihin ja muhennoksiin.[1] Lehtikaalissa on paljon rautaa ja C-vitamiinia sekä karoteenia, kalsiumia ja proteiineja. Lehtikaali tunnetaan myös runsaasta K-vitamiinipitoisuudestaan. Lehtikaalin energiasisällöstä 35 prosenttia tulee proteiineista, kun sama luku keräkaalin kohdalla on vain 17.[2][3] Lehtikaali onkin kasvissyöjien suosiossa rauta-, kalsium- ja proteiinipitoisuutensa takia.[4]
Lehtikaalia kasvatetaan myös koristeeksi, esimerkiksi kukkien joukossa. Erityisen koristeellinen on punalehtinen lehtikaali. Lehtikaali kestää jonkin verran hallaa.[5 Puutarhavinkkejä
Ruokavinkkejä
Кале (зеле)
|
|